Templin-opiskelijat: Muistokulttuurin muokkaaminen juutalaiselle elämälle!

Transparenz: Redaktionell erstellt und geprüft.
Veröffentlicht am

Templin edistää juutalaisen historian muistoprojekteja opiskelijoiden kanssa torjuakseen antisemitismiä ja vahvistaakseen muistoa.

Templin fördert Erinnerungsprojekte zur jüdischen Geschichte mit Schülern, um Antisemitismus zu bekämpfen und Gedenken zu stärken.
Templin edistää juutalaisen historian muistoprojekteja opiskelijoiden kanssa torjuakseen antisemitismiä ja vahvistaakseen muistoa.

Templin-opiskelijat: Muistokulttuurin muokkaaminen juutalaiselle elämälle!

Muisti on arvokas asia, varsinkin kun on kyse siitä, ettei historiaa anneta unohtaa. Templinissä tällä muistokulttuurilla on pitkät perinteet, jotka ulottuvat vuoteen 1320, jolloin juutalainen elämä muotoili kaupunkia. Mutta tässä historiassa oli myös varjoja - juutalaisvastainen syrjintä ja pogromit ovat yhtä lailla osa perintöä kuin juutalaisen elämän kukoistus. Holger Losch, sitoutunut uskonnonopettaja Templin High Schoolista, on oppilaidensa mukana tutkimassa ja arvostamassa paitsi synkkiä lukuja myös juutalaisen menneisyyden valopilkkuja.

Vuodesta 1997 lähtien opiskelijat ovat työskennelleet intensiivisesti dokumentoidakseen ja viestiäkseen juutalaista elämää kotikaupungissaan. Loschin ohjauksessa syntyi lukuisia hankkeita, joiden tavoitteena oli saada muistomerkit ja muistomerkit näkyväksi. Silmiinpistävä esimerkki on Daavidin tähti Berliner Torissa, joka on muistuttanut Berliner Straßen entistä synagogaa sen käyttöönotosta vuonna 1999. Nämä aloitteet ovat osa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jolla otetaan vakavasti historian nöyryytyksen ja vainon kohtaaminen ja vastustetaan nykyistä antisemitismiä. volkshochschule.de raportoi.

Oppilaat luovat muistopaikkoja

Merkittävä hanke oli Poetensteigin juutalaisen hautausmaan historian tutkimus, joka alkoi vuonna 2007, kun rankkasade vaurioitti tukimuuria. Intensiivisessä yhteistyössä Saksan juutalaisten keskusneuvoston kanssa pystytettiin uusi muistokivi vuonna 2008. Se ei kuitenkaan riittänyt: vuoteen 2011 mennessä opiskelijat suunnittelivat alueen uudelleen, joka vihittiin vihdoin "Beth Olamiksi", jolloin juutalaisia ​​rukouslauluja voitiin kuulla uudelleen ensimmäistä kertaa 90 vuoteen.

Seuraavina vuosina 8-11 luokilla oli noin 50 opiskelijaa, jotka osallistuivat aktiivisesti erilaisiin muistokulttuuriprojekteihin ja yrittivät tarjota dokumentaatiota ja tietoa. Templinin kaupunki tuki näitä hankkeita ja haki nimenomaan yhteistyötä koulun kanssa suunnitellakseen yhdessä interaktiivisen muistopaikan – konsepti, joka syntyi uskonnonopetuksen tunneilla ja vihittiin juhlallisesti käyttöön vuonna 2019 liikuttavalla luovutuksella.

Sitoutuminen ennakkoluuloja vastaan

Templinin nuoremmat sukupolvet ovat enemmän kuin vain passiivisia oman historiansa kuuntelijoita; he vaikuttavat siihen aktiivisesti. Toinen jännittävä aloite tapahtui vuonna 2021 teatteriprojektilla osana teemavuotta "1700 vuotta juutalaisten elämää Saksassa". Oppilaat kehittivät omia kohtauksiaan kiinnittääkseen huomiota antisemitismiin. 19 osallistujaa suoritti esityksen torilla - vaikuttava hetki, jossa kansainvälisen ymmärryksen lisäksi myös sitoutuminen ennakkoluuloihin toteutui elävästi.

On monia tapoja terävöittää muistia ja historiallista tietoisuutta, kuten tämän päivän keskustelu muistamisesta osoittaa. Liittovaltion kansalaiskasvatusviraston mukaan yhteiskunnan on yhä useammin kysyttävä itseltämme, miten suhtaudumme menneisyyteemme ja millaisia ​​näkökulmia omaksumme. Siksi nuorten rooli oman perinnön ymmärtämisessä on äärimmäisen tärkeä. Muistelukulttuurin ja siihen liittyvien haasteiden kaltaiset aiheet - myös maahanmuuton jälkeisiin näkökohtiin liittyen - osoittavat, että meillä kaikilla on velvollisuus luovuttaa menneisyys kollektiivisen muistin käsiin, jotta voimme muokata tulevaisuutta rakentavasti, kuten bpb.de

Templinin kaksi opiskelijaa Jannis Brüllke ja Aaron Marschallek ovat jo suunnitelleet Storkowissa muistoakseen Erna Brezinskiä, ​​jonka liikuttava tarina tulee olemaan osa tätä arvokasta muistokulttuuria. Tällaiset aloitteet ovat merkki siitä, että menneisyyden käsitteleminen ei ole vain välttämätöntä, vaan se on myös integroitava yhteiskunnalliseen tietoisuuteen pitkällä aikavälillä. On edelleen jännittävää nähdä, miten kulttuurimaisema kehittyy näiden monumenttien, muistomerkkien ja nuorten sitoutumisen myötä ymmärtämään yhdessä historiallisia konteksteja ja ajankohtaisia ​​haasteita.